Rakkaat seurakuntalaiset!

Tämän joulun alla mielessäni on ollut matkan teema.

Ihmisen elämään täällä maailmassa liittyy usein matkan vertauskuva. Se esiintyy myös kirkollisissa toimituksissa sekä elämän eri vaiheisiin liittyvissä virsissä. Pyhän kasteen yhteydessä rukoillaan: ”Siunaa NN:ää hänen elämänsä kaikkina päivinä. Lähetä pyhät enkelisi varjelemaan häntä vaaroissa.” Rippikoulunuorten konfirmaatiossa todetaan virren sanoin: ”Me emme nuoren puolesta voi ottaa yhtään askelta. Hän lähtee itse matkalleen, sen vaaroihin ja vastuuseen.” (Virsi 236:2) Avioliittoon vihkimisessä matkan vertauskuva on myös erityisen koskettava. Seurakunnan rukous avioliittoon aikovien puolesta kantaa tuleviin päiviin: ”Auta heitä rakastamaan ja palvelemaan toisiaan uskollisesti, antamaan toisilleen anteeksi ja kulkemaan vaikeuksienkin läpi sinulta apua rukoillen.” Työn ääreen rientävä runoilija pyytää Jumalalta: ”Lähde saattajakseni poluille arkisille.” (Virsi 518:1) Elämän eri käänteissä puolestaan kantaa rukous: ”’Varjele matkalaisia ruumiin ja sielun vaaroilta. Ohjaaman itse meitä käy, ei selvää suuntaa aina näy.” (Virsi 597:2) Ajan ja ikuisuuden rajalla hautajaisissa lauletaan usein matkamiehistä. Rukouksissa pyydetään, että Jumala valaisisi kirkkaudellaan poisnukkuneen viimeisen matkan ja antaa täällä ajassa oleville läheisille voimaa heidän omalle matkalleen, joka on vielä kesken.

Raamatussa joulun kertomuksiin liittyy olennaisesti matkan näkökulma. Jeesuksen syntymän aikaan Rooman valtakunnan ensimmäisen veroluetteloon kirjautumisen yhteydessä oli liikkeellä paljon ihmisiä. Siksi myös Herramme äiti Maria ja hänen puolisonsa Joosef kulkivat yli sadan kilometrin matkan Nasaretista Daavidin suvun kaupunkiin. Matkaan tuon ajan olosuhteissa toi lisärasitteensa Marian viimeisillään oleva raskaus. (Luuk. 2:4-5) Idän tietäjät puolestaan tekivät pitkän pyhiinvaellusmatkan Jeesuksen seimen äärelle. (Matt. 2:1-12) Tietäjien kreikankielinen sana magos eli maagit viittaa alun perin persialaiseen heimoon, josta tuli papillinen kasti Persian eli nykyisen Iranin alueella. Joka tapauksessa Matteuksen evankeliumissa esiintyneet tietäjät tulivat kaukaa.

Jouluun valmistautumista voidaan myös kuvata matkaksi. Kirkkovuodessa tämä matka alkaa ensimmäisestä adventista. Neljän adventtisunnuntain teemat avaavat eteemme erilaisia näkökulmia kulkiessamme kohti joulua. Ensin puhutaan kuninkaasta, joka tulee kansansa keskellenöyränä. Toisena adventtina tarkastelukulma vaihtuu kunnian kuninkaaseen, joka tulee kerran takaisin maan päälle kaikkien enkeleidensä kanssa. Tien raivaajan, Johannes Kastajan sanoma puolestaan kiinnittää katsettamme olennaiseen. Neljännen adventtikynttilän syttyessä joulu onkin jo ovella, ja seurakunta saa matkata kohti joulua Herran äidin Marian osaa ajatellen.

Jouluun valmistautumisen matkaa ovat tänäkin vuonna sävyttäneet koronapandemiasta johtuneet rajoitustoimet ja niiden kiristyminen. Vuoden takaiseen verrattuna meillä on kuitenkin ollut mahdollista joulukuussa kokoontua jumalanpalveluksiin ja kauneimpiin joululauluihin, joskin rajoitetusti. Kaiken kansan joulupuuropäivä toteutettiin erityisjärjestelyin seurakuntakodin pihalla. Olisimme kaikki toivoneet mahdollisimman normaalia adventtia ja joulun viettoa, mutta tilanne täytyy luonnollisesti ottaa huomioon.

Vaikka joudumme tämänkin joulun viettämään rajoitustoimien asettamissa raameissa, sillä ei ole vaikutusta pohjimmiltaan joulun sanomaan. Ulkoiset puitteet ovat lopulta toissijaisia. Olennaista on se, mitä sisimmässämme koemme. Joulun sanoma koko maailman Vapahtajan syntymästä on tarkoitettu kaikille. Hän tuo elämämme matkalle rauhan ja toivon.

Ajatellessani tätä joulua mielessäni ovat olleet pyhiinvaellusta kuvaavat sanat, jotka tunnemme Maa on niin kaunis –virtenä. Ne kertovat juhlan tärkeimmän viestin, evankeliuminilosanoman. ”Enkelit ensin paimenille lauloi, sielusta sieluhun kaiku soi: Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon soi.” (Virsi 30:3)

Toivotan omasta ja Pudasjärven seurakunnan puolesta Jumalan siunaamaa joulun juhlaa!

Timo Liikanen, kirkkoherra