Kirkkoherran pääsiäistervehdys 2020

 

Vuodenvaihteessa julkaistu tervehdykseni vuodelle 2020 päättyi tutun virren sanoihin: ”Päivä vain, ja hetki kerrallansa. Siitä lohdutuksen aina saan. Mitä päivä tuokin tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan. Kädessään hän joka päivä kantaa, tietää kaiken mitä tarvitsen. Päivän kuormat, levonhetket antaa, murheen niin kuin ilon seesteisen.”

Muutama viikko sitten nämä virren sanat koskettivat erityisen puhuttelevalla tavalla jumalanpalveluksen päätteeksi. Paikalla kolme työntekijää: pappi, kanttori ja seurakuntamestari. Videoyhteyden päässä oli koolla satojen ihmisten seurakunta. Virren sanat muistuttivat hetkessä elämisen tärkeydestä, joka on juuri nyt erityisen ajankohtaista.

Tuskin kukaan olisi alkuvuodesta arvannut, millaista hiljaista viikkoa ja pääsiäistä tänä vuonna vietetään koronavirustilanteen vuoksi. Koko maailmalla on yhteinen huoli tulevaisuuden suhteen. Ihmiselämän hauraus, haavoittuvuus ja katoavaisuus on murtautunut esiin poikkeuksellisella tavalla. Olemme sen kyllä tiedostaneet ainakin puheissa, mutta onko se kuitenkin käytännössä ollut taka-alalla? Tavallinen, turvallinen arki voi turruttaa meitä ajattelemaan, että pystymme hallitsemaan elämää.

Hiljaisen viikon sanoma tulee meitä lähelle, vaikka emme voikaan kokoontua yhteen kirkkoihin. Seurakuntien sähköiset viestintäkanavat tarjoavat mahdollisuuden hiljentyä kodeissa. Näin poikkeusoloissa kärsimyshistorian sanoma koskettaa syvältä. Ihminen on kaikkina aikoina hakenut vastausta kärsimyksen ongelmaan, ja aukotonta vastausta ei ole vielä löytynyt. Jeesuksen elämän viimeisissä vaiheissa voimme nähdä Jumalan vastauksen tähän. Suuri Jumala tuli osaksi ihmisten maailmaa Jeesuksessa Kristuksessa. Elämän koko kirjo: ilo ja suru, myös kärsimys, kuului Jeesuksen elämään. Hän kulki kaikkein vaikeimman tien lunastaakseen meidät vapaiksi synnin ja kuoleman lopullisilta tuhovoimilta. Hiljaisen viikon sanassa kirjoitetaan: ”Itse, omassa ruumissaan hän kantoi meidän syntimme ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle” (1. Piet. 2:23-24).

Tällä hetkellä, kun elämme poikkeusoloissa, meillä on kysymyksiä ja huolia tulevaisuuden suhteen. Elämän arjen rutiinit ovat muuttuneet, kun joudumme viettämään aikaa omissa oloissamme. Yksinäisyyden kipu on todellinen. Vallitseva tilanne on voinut murentaa elämän perusturvallisuutta ja luottamusta. Ristin ja ylösnousemuksen pääsiäisen sanoma luo meille ikiaikaista toivoa, joka kantaa kaikkiin tilanteisiin. Pääsiäisen psalmin sanat muistuttavat parhaasta turvasta: ”Sinä suljet heidät armosi suojiin, otat heidät turvaan majaasi” (Ps. 31:21).

Ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen viestittää erityisen voimakkaasti siitä, että myllerrysten, huolten ja kuoleman varjojen maailmassa loistaa ikuinen valo!

 

Timo Liikanen, kirkkoherra