Anna oi Jeesus, rauha ja menestys!

Uusi vuosikymmen, 2020-luku on alkamassa. Vie aina oman aikansa, että uudet vuosiluvut oppii kirjoittamaan. Monesti huomaan esimerkiksi alkuvuoden kastepapereita kirjoittaessa, että vanhasta muistista, ikään kuin selkäytimestä tulee vahingossa edellisen vuoden luvut.

Kun vuosi vaihtuu, on aika päivittää kalenterit kotona ja toimistossa. Tänä vuonna tein sellaisen muutoksen, että luovuin paperisesta kirkon taskukalenterista. Seurakunnassa käytetään sähköistä kalenteriohjelmaa, joka on yhdistetty myös puhelimeen. Kahden kalenterin ajantasalla pitäminen on tuntunut haasteelliselta. Joku on kysynyt, että jääkö sähköisestä kalenterista mitään merkintöjä, tuleville polville? Kyllä jää, saahan ne tulostettua paperille.

Lapsuuden mummolareissuilta on jäänyt mieleen, että ukilla oli tapana ostaa joka vuosi uusi yliopiston almanakka, joka roikkui keittiön naulassa. Se sisälsi monia hyödyllisiä tietoja: aakkosellinen nimipäiväluettelo, auringon ja kuun nousu- ja laskuajat usealla paikkakunnalla sekä muita tähtitieteellisiä tietoja sekä kirkolliset juhlapäivät. Kalenterin ensi lehdille oli kirjattu pyyntö: ”Anna oi Jeesus, rauha ja menestys!” Helsingin yliopiston almanakkatoimisto on julkaissut kalenterin jo vuodessa 1705. Ajanlasku muistuttaa siitä, kuinka vuodet vierivät. Kun aloitamme uuden vuoden, saamme kiittää taakse jäänestä ajasta, ja pyytää tulevaan siunausta kalenterin rukouksen sanoin.

Me ihmiset täällä maailmassa olemme katoavaisia. Jumala pysyy ajasta aikaan. Psalmissa 90 todetaan: ”Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit.” Ajanlasku on ihmisten keksintö – Jumala on ajaton ja ikuinen. Meidän kalentereista ja kelloista riippuvaisten ihmisten on vaikea käsittää ikuisuuden todellisuutta. Se on niin kuin seinäkello, joka ei enää käy. Ikuisuuden pituutta voisi havainnollistaa myös seuraavalla esimerkillä. Jos suurelta soranottopaikalta pieni lintu käy kerran päivässä hakemassa yhden murusen, tarpeeksi pitkän ajan kuluttua suurikin kasa on siirtynyt pois. Ikuisuuden taustaa vasten peilatessa ihmisen elämä, pitkäkin sellainen, on lopulta lyhyt. Ihmisen ja Jumalan aikakäsityksen erilaisuudesta todetaan raamatussa: ”Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki” (Ps. 90:4).

Elämän tulevaisuuden yllä on aina salaisuuden verho. Itse kukin meistä tietää jotain alkaneen vuoden merkkipaaluista ja tapahtumista. Elettävänä on kuitenkin aina vain tämä päivä ja hetki, josta saamme olla kiitollisia. Mennyt on jäänyt taakse ja huominen haasteet odottavat. Tähän hetkeen kantaa Jumalan läsnäolon lupaus: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät” (Matt. 28:20). Armon voima kantaa uudella vuosikymmenellä!

”Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. Mitä päivä tuokin tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan. Kädessään hän joka päivä kantaa, tietää kaiken, mitä tarvitsen. Päivän kuormat, levonhetket antaa. Murheen, niin kuin ilon seesteisen” (Virsi 338: 1).

 

Timo Liikanen